muilutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pakkokyyditys; se, että muilutetaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmui̯lut̪us/
- tavutus: mui‧lu‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muilutus | muilutukset |
| genetiivi | muilutuksen | muilutusten muilutuksien |
| partitiivi | muilutusta | muilutuksia |
| akkusatiivi | muilutus; muilutuksen |
muilutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muilutuksessa | muilutuksissa |
| elatiivi | muilutuksesta | muilutuksista |
| illatiivi | muilutukseen | muilutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muilutuksella | muilutuksilla |
| ablatiivi | muilutukselta | muilutuksilta |
| allatiivi | muilutukselle | muilutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muilutuksena | muilutuksina |
| translatiivi | muilutukseksi | muilutuksiksi |
| abessiivi | muilutuksetta | muilutuksitta |
| instruktiivi | – | muilutuksin |
| komitatiivi | – | muilutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muilutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muilutus- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- muilutus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39