kyyditys

Suomi

Substantiivi

kyyditys (39)

1. (kansainvälinen oikeus) väestön siirtäminen pois kotiseudultaan, deportaatio; siirtovankeus
2. (historia) majatalojen suorittama matkustajien kuljetus
3. (historia) poliittisten vastustajien vastustajien väkivaltaisista kuljetuksista Suomessa 1930-luvulla, muilutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkyːdit̪ys/
• tavutus: kyy‧di‧tys

Käännökset

1. (kansainvälinen oikeus) väestön siirtäminen pois kotiseudultaan, deportaatio; siirtovankeus

englanti: deportation

viro: küüditamine

Liittyvät sanat

• kyydittää; vertaa kyyditä
• kyyditsijä
• karkotus

Yhdyssanat

• joukkokyyditys

Aiheesta muualla

• kyyditys Kielitoimiston sanakirjassa