kyyditsijä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kyyditsijä (12)
- henkilö, joka kyyditsee
- ...kun hevonen oli jo tällöin peräti uupuneessa tilassa, oli kyyditsijän pakko palata takaisin. (K. A. Wegelius: Routaa ja rautaa, 1933)
- henkilö, joka kyydittää; muiluttaja
- Kyydityksen aikana hän johti kyyditsijöitä ja ajoi autoa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkyːdit̪ˌsijæ/
- tavutus: kyy‧dit‧si‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyyditsijä | kyyditsijät |
| genetiivi | kyyditsijän | kyyditsijöiden kyyditsijöitten (kyyditsijäin) |
| partitiivi | kyyditsijää | kyyditsijöitä |
| akkusatiivi | kyyditsijä; kyyditsijän |
kyyditsijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyyditsijässä | kyyditsijöissä |
| elatiivi | kyyditsijästä | kyyditsijöistä |
| illatiivi | kyyditsijään | kyyditsijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyyditsijällä | kyyditsijöillä |
| ablatiivi | kyyditsijältä | kyyditsijöiltä |
| allatiivi | kyyditsijälle | kyyditsijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyyditsijänä | kyyditsijöinä |
| translatiivi | kyyditsijäksi | kyyditsijöiksi |
| abessiivi | kyyditsijättä | kyyditsijöittä |
| instruktiivi | – | kyyditsijöin |
| komitatiivi | – | kyyditsijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyyditsijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka kyyditsee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kyyditsijä Kielitoimiston sanakirjassa