Substantiivi

muokkaa

kyyditsijä (12)

  1. henkilö, joka kyyditsee
    ...kun hevonen oli jo tällöin peräti uupuneessa tilassa, oli kyyditsijän pakko palata takaisin. (K. A. Wegelius: Routaa ja rautaa, 1933)
  2. henkilö, joka kyydittää; muiluttaja
    Kyydityksen aikana hän johti kyyditsijöitä ja ajoi autoa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkyːdit̪ˌsijæ/
  • tavutus: kyy‧dit‧si‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyyditsijä kyyditsijät
genetiivi kyyditsijän kyyditsijöiden
kyyditsijöitten
(kyyditsijäin)
partitiivi kyyditsijää kyyditsijöitä
akkusatiivi kyyditsijä;
kyyditsijän
kyyditsijät
sisäpaikallissijat
inessiivi kyyditsijässä kyyditsijöissä
elatiivi kyyditsijästä kyyditsijöistä
illatiivi kyyditsijään kyyditsijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyyditsijällä kyyditsijöillä
ablatiivi kyyditsijältä kyyditsijöiltä
allatiivi kyyditsijälle kyyditsijöille
muut sijamuodot
essiivi kyyditsijänä kyyditsijöinä
translatiivi kyyditsijäksi kyyditsijöiksi
abessiivi kyyditsijättä kyyditsijöittä
instruktiivi kyyditsijöin
komitatiivi kyyditsijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kyyditsijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa