kyyditsijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyyditsijä (12)
- henkilö, joka kyyditsee
- ...kun hevonen oli jo tällöin peräti uupuneessa tilassa, oli kyyditsijän pakko palata takaisin. (K. A. Wegelius: Routaa ja rautaa, 1933)
- henkilö, joka kyydittää; muiluttaja
- Kyydityksen aikana hän johti kyyditsijöitä ja ajoi autoa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkyːdit̪ˌsijæ/
- tavutus: kyy‧dit‧si‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kyyditsijä | kyyditsijät |
genetiivi | kyyditsijän | kyyditsijöiden kyyditsijöitten (kyyditsijäin) |
partitiivi | kyyditsijää | kyyditsijöitä |
akkusatiivi | kyyditsijä; kyyditsijän |
kyyditsijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kyyditsijässä | kyyditsijöissä |
elatiivi | kyyditsijästä | kyyditsijöistä |
illatiivi | kyyditsijään | kyyditsijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kyyditsijällä | kyyditsijöillä |
ablatiivi | kyyditsijältä | kyyditsijöiltä |
allatiivi | kyyditsijälle | kyyditsijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kyyditsijänä | kyyditsijöinä |
translatiivi | kyyditsijäksi | kyyditsijöiksi |
abessiivi | kyyditsijättä | kyyditsijöittä |
instruktiivi | – | kyyditsijöin |
komitatiivi | – | kyyditsijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kyyditsijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka kyyditsee
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- kyyditsijä Kielitoimiston sanakirjassa