nokkia

Suomi

Substantiivi

nokkia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta nokka

nokkia

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta nokki

Verbi

nokkia (61-A) (taivutus[luo])

1. lyödä toistuvasti nokallaan
2. poimia (varsinkin ravintoa) nokallaan
3. (kuvaannollisesti) nälviä, tölviä

Ääntäminen

• IPA: /ˈnokːiɑˣ/
• tavutus: nok‧ki‧a

Etymologia

johdos nominista nokka (vahva vartalo nokk|a- + johdin -i- + verbintunnus -a)

Käännökset

1. lyödä toistuvasti nokallaan

englanti: peck

Liittyvät sanat

• nokkaista
• nokkimisjärjestys

Johdokset

• substantiivit: nokkiminen

Aiheesta muualla

• nokkia Kielitoimiston sanakirjassa