SuomiMuokkaa

 
nokka

SubstantiiviMuokkaa

nokka (10-A) (monikko nokat)

  1. (anatomia) linnun tai nokkaeläimen ulkoneva sarveisaineesta muodostunut leukaosa
  2. avonaisen astian laidassa oleva ulkonema, joka helpottaa nesteen kaatamista astiasta
  3. (arkikieltä) nenä
    lyödä nokkaan
  4. (tekniikka) nokka-akselin uloke, joka akselin pyöriessä painaa moottorin venttiilit auki
  5. nokkien (Clianthus) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnokːɑ/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nokka nokat
genetiivi nokan nokkien
(nokkain)
partitiivi nokkaa nokkia
akkusatiivi nokka;
nokan
nokat
sisäpaikallissijat
inessiivi nokassa nokissa
elatiivi nokasta nokista
illatiivi nokkaan nokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nokalla nokilla
ablatiivi nokalta nokilta
allatiivi nokalle nokille
muut sijamuodot
essiivi nokkana nokkina
translatiivi nokaksi nokiksi
abessiivi nokatta nokitta
instruktiivi nokin
komitatiivi nokkine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

käyränokkainen, kippuranokkainen, koukkunokkainen, nirppanokkainen, -nokkainen, pikinokkainen, pitkänokkainen, räkänokkainen,

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

keltanokka, kippuranokka, koukkunokka, kurjennokka, linnunnokka, niemennokka, nirppanokka, nokka-akseli, nokkaeläin, nokkahuilu, nokkakannu, nokkakenkä, nokkakolari, nokkakytkin, nokkamies, nokkapannu, nokkapokka, nokkapyörä, nokkaunet, nokkavarpunen, piikkinokka, pikinokka, pottunokka, pystynokka, raatelunokka, räkänokka, tippanokka, vesinokka, vuohennokka

IdiomitMuokkaa

vetää nokasta

  1. huijata, juksata

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nokka Kielitoimiston sanakirjassa