Katso myös: Punta

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

punta (10)

  1. joissakin maissa käytetyn rahayksikön nimi; Iso-Britannian punnan symboli on £

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpunt̪ɑ/
  • tavutus: pun‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punta punnat
genetiivi punnan puntien
(puntain)
partitiivi puntaa puntia
akkusatiivi punta;
punnan
punnat
sisäpaikallissijat
inessiivi punnassa punnissa
elatiivi punnasta punnista
illatiivi puntaan puntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punnalla punnilla
ablatiivi punnalta punnilta
allatiivi punnalle punnille
muut sijamuodot
essiivi puntana puntina
translatiivi punnaksi punniksi
abessiivi punnatta punnitta
instruktiivi punnin
komitatiivi puntine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo punna-
vahva vartalo punta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englantilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • punta Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

punta f. (monikko puntas)

  1. pää, kärki (esineen)
    la punta de lanza – keihäänkärki
  2. (maantiede) kärki (niemen tms.)
  3. (sanonnoissa) pyssynpiippu
    votar a punta de fusil – äänestää pyssyllä uhattuna

Idiomit muokkaa

  • poner los pelos de punta – nostattaa karvat pystyyn

Verbi muokkaa

punta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntar

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

punta f. (monikko punte[luo])

  1. pää, kärki
    Colpisci la palla con la punta delle dita.
    L'ho tolto con la punta del coltello.

Verbi muokkaa

punta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntare

Viitteet muokkaa

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 308, 313, 314. Artikkelin verkkoversio.