Katso myös: Punta

Substantiivi

muokkaa

punta (10)

  1. joissakin maissa käytetyn rahayksikön nimi; Iso-Britannian punnan symboli on £

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpunt̪ɑ/
  • tavutus: pun‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punta punnat
genetiivi punnan puntien
(puntain)
partitiivi puntaa puntia
akkusatiivi punta;
punnan
punnat
sisäpaikallissijat
inessiivi punnassa punnissa
elatiivi punnasta punnista
illatiivi puntaan puntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punnalla punnilla
ablatiivi punnalta punnilta
allatiivi punnalle punnille
muut sijamuodot
essiivi puntana puntina
translatiivi punnaksi punniksi
abessiivi punnatta punnitta
instruktiivi punnin
komitatiivi puntine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo punna-
vahva vartalo punta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

englantilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • punta Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

punta f. (monikko puntas)

  1. pää, kärki (esineen)
    la punta de lanza – keihäänkärki
  2. (maantiede) kärki (niemen tms.)
  3. (sanonnoissa) pyssynpiippu
    votar a punta de fusil – äänestää pyssyllä uhattuna

Idiomit

muokkaa
  • poner los pelos de punta – nostattaa karvat pystyyn

punta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntar

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

punta f. (monikko punte[luo])

  1. pää, kärki
    Colpisci la palla con la punta delle dita.
    L'ho tolto con la punta del coltello.

punta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntare

Viitteet

muokkaa
  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 308, 313, 314. Artikkelin verkkoversio.