notkua

Suomi

Verbi

notkua (52) (taivutus[luo])

1. huojua, heilua, taipua

   Lipputanko notkui kuin katkeamaisillaan.

2. (puhekieltä) oleilla, vetelehtiä, lorvia, kuluttaa aikaansa

   Sen paikan ympärillä usein notkuu epämääräistä porukkaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnot̪kuɑˣ/
• tavutus: not‧ku‧a

Käännökset

2. oleilla

englanti: loiter

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: notkuja, notkuminen, notkunta
• verbit: notkahtaa, notkuttaa

Idiomit

• hyllyt notku(i)vat
  1. (kuvaannollinen) olla runsaasti jotakin

Aiheesta muualla

• notkua Kielitoimiston sanakirjassa