nuijia

Suomi

Substantiivi

nuijia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta nuija

Verbi

nuijia (61) (taivutus[luo])

1. hakata nuijalla

   Entisaikojen sodissa saatettiin nuijia vastustaja hengiltä.

2. (kuvaannollisesti) tehdä kokouksessa päätös nuijan kopautuksella vahvistettuna

   Päätös nuijittiin odotetusti pöytään.

3. (urheilu, arkikieltä) nitistää, teurastaa, kukistaa, voittaa

   Suomi nuiji Ruotsin 4–1.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnui̯jiɑˣ/
• tavutus: nui‧ji‧a

Etymologia

instrumentatiivinen johdos substantiivista nuija (vartalo nuij|a- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: nuijiminen

Aiheesta muualla

• nuijia Kielitoimiston sanakirjassa