nukuttaa

Suomi

Verbi

nukuttaa (53-C) (taivutus [luo])

1. panna uneen

Ääntäminen

• IPA: /ˈnukut̪ːɑːˣ/
• tavutus: nu‧kut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä nukkua (heikko vartalo nuku- + johdin -tta- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

• huumata

Johdokset

• substantiivit: nukute, nukuttaminen, nukutus

Aiheesta muualla

• nukuttaa Kielitoimiston sanakirjassa