nukute
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- aine, jota käytetään nukutuksessa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnukut̪eˣ/
- tavutus: nu‧ku‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nukute | nukutteet |
| genetiivi | nukutteen | nukutteiden nukutteitten |
| partitiivi | nukutetta | nukutteita |
| akkusatiivi | nukute; nukutteen |
nukutteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nukutteessa | nukutteissa |
| elatiivi | nukutteesta | nukutteista |
| illatiivi | nukutteeseen | nukutteisiin nukutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nukutteella | nukutteilla |
| ablatiivi | nukutteelta | nukutteilta |
| allatiivi | nukutteelle | nukutteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nukutteena | nukutteina |
| translatiivi | nukutteeksi | nukutteiksi |
| abessiivi | nukutteetta | nukutteitta |
| instruktiivi | – | nukuttein |
| komitatiivi | – | nukutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nukuttee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nukutet- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- nukute Kielitoimiston sanakirjassa