ocel

Tšekki

Substantiivi

ocel f.

1. teräs

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ocel	ocele/oceli
genetiivi	ocele/oceli	ocelí
datiivi	oceli	ocelím
akkusatiivi	ocel	ocele/oceli
vokatiivi	oceli	ocele/oceli
lokatiivi	oceli	ocelích
instrumentaali	ocelí	ocelemi

Etymologia

• slaavilainen *ocelь, *ocělь << vulgaarilatinan *aciāle, *aciārium << latinan aciēs

Liittyvät sanat

• adjektiivijohdos: ocelový