orator

Englanti

Substantiivi

orator (monikko orators)

1. puhuja

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ōrātor	ōrātōrēs
akkusatiivi	ōrātōrem	ōrātōrēs
genetiivi	ōrātōris	ōrātōrum
datiivi	ōrātōrī	ōrātōribus
ablatiivi	ōrātōre	ōrātōribus

ōrātor m. (3)

Verbi

ōrātor

1. (taivutusmuoto) passiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō
2. (taivutusmuoto) passiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ōrō