puhuja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhuja (10)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuhujɑ/
- tavutus: pu‧hu‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhuja | puhujat |
| genetiivi | puhujan | puhujien (puhujain) |
| partitiivi | puhujaa | puhujia |
| akkusatiivi | puhuja; puhujan |
puhujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhujassa | puhujissa |
| elatiivi | puhujasta | puhujista |
| illatiivi | puhujaan | puhujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhujalla | puhujilla |
| ablatiivi | puhujalta | puhujilta |
| allatiivi | puhujalle | puhujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhujana | puhujina |
| translatiivi | puhujaksi | puhujiksi |
| abessiivi | puhujatta | puhujitta |
| instruktiivi | – | puhujin |
| komitatiivi | – | puhujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaapuhujakoroke, puhujalava, puhujapönttö, totuudenpuhuja, vatsastapuhuja