Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puhuja (10)

  1. henkilö, joka puhuu
  2. henkilö, jopa pitää tilaisuudessa puheen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuhujɑ/
  • tavutus: pu‧hu‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhuja puhujat
genetiivi puhujan puhujien
(puhujain)
partitiivi puhujaa puhujia
akkusatiivi puhuja;
puhujan
puhujat
sisäpaikallissijat
inessiivi puhujassa puhujissa
elatiivi puhujasta puhujista
illatiivi puhujaan puhujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhujalla puhujilla
ablatiivi puhujalta puhujilta
allatiivi puhujalle puhujille
muut sijamuodot
essiivi puhujana puhujina
translatiivi puhujaksi puhujiksi
abessiivi puhujatta puhujitta
instruktiivi puhujin
komitatiivi puhujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

puhujakoroke, puhujalava, puhujapönttö, vatsastapuhuja

Aiheesta muualla muokkaa

  • puhuja Kielitoimiston sanakirjassa
  • puhuja Tieteen termipankissa