SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

puhuja (10)

  1. henkilö, joka puhuu
  2. henkilö, jopa pitää tilaisuudessa puheen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpuhujɑ/
  • tavutus: pu‧hu‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhuja puhujat
genetiivi puhujan puhujien
(puhujain)
partitiivi puhujaa puhujia
akkusatiivi puhuja;
puhujan
puhujat
sisäpaikallissijat
inessiivi puhujassa puhujissa
elatiivi puhujasta puhujista
illatiivi puhujaan puhujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhujalla puhujilla
ablatiivi puhujalta puhujilta
allatiivi puhujalle puhujille
muut sijamuodot
essiivi puhujana puhujina
translatiivi puhujaksi puhujiksi
abessiivi puhujatta puhujitta
instruktiivi puhujin
komitatiivi puhujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

puhujakoroke, puhujalava, puhujapönttö, vatsastapuhuja

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • puhuja Kielitoimiston sanakirjassa
  • puhuja Tieteen termipankissa