paikkakunta

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

paikkakunta

  1. kunta
  2. erityisesti hallinnollisena yksikkönä kunta
  3. asuttu yhdyskunta, kaupunki tai kylä; ylipäätään nimetty taajama

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑi̯kːɑˌkunt̪ɑ/
  • tavutus: paik‧ka‧kun‧ta

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista paikka ja kunta; Mikael Agricolan käyttöön ottama uudissana[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

asuinpaikkakunta, kotipaikkakunta, opiskelupaikkakunta

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.