paluma (inf. paluda, yks. 1. palun)

  1. pyytää; pyydellä
    Ta palub mind külla, kohvile. – Hän pyytää minua kylään, kahville.
    Palun andeks. – Pyydän anteeksi.
    Palun! – Olkaa hyvä!; (vastaus kiitokseen) Ei kestä!
  2. anoa; anella
  3. rukoilla

Taivutus

muokkaa
Päämuodot Otsikkoteksti
ma-infinitiivi paluma
da-infinitiivi paluda
preesensin yksikön 3. persoona palub
imperfektin yksikön 1. persoona palusin
imperfektin yksikön 3. persoona palus
imperatiivin yksikön 3. persoona palugu
v-partisiippi paluv
nud-partisiippi palunud
preesensin passiivi palutakse
tud-partisiippi palutud

Etymologia

muokkaa
  • itämerensuomen tai itämerensuomen-mordvan kanta[1]
  • sama vartalo palve
  • vrt. suomen palvoa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • paluma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  • paluma sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
  1. [ETY Eesti etümoloogiasõnaraamat / paluma]