SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

pane

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä panna
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä panna
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä panna

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pane (monikko panes)

  1. ikkunaruutu

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pane f. (monikko pani)

  1. leipä

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta pānis ’leipä’

LatinaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pāne

  1. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta pānis

ViroMuokkaa

VerbiMuokkaa

pane

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä panema
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä panema
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä panema