pelisilmä

Suomi

Substantiivi

pelisilmä (10)

1. (urheilu) pelaajan kyky havainnoida pelissä syntyviä tilanteita ja sen perusteella ennakoida tarkoituksenmukaisimmat toimet tilanteen kehittymisen hallitsemiseksi
2. (kuvaannollisesti) vastaava taito sosiaalisissa tilanteissa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpeliˌsilmæ/
• tavutus: pe‧li‧sil‧mä

Etymologia

• yhdyssana sanoista peli ja silmä

Aiheesta muualla

• pelisilmä Kielitoimiston sanakirjassa