pihti

Suomi

Substantiivi

pihti

1. tavallisesti mon. pihdit, kaksihaarainen tapilla toisiinsa ristikkäin liittyvistä tangoista tehty väline, jonka toiset päät muodostavat vipuvarret, joiden päissä ovat käsittelykahvat, toiset päät käyttötarkoituksen edellyttämät vastakkain liikkuvat leuat

Liittyvät sanat

kita, sakset, tongit

Yhdyssanat

• pihtikinttu

Yhdyssanat

pihtihäntäinen, pihtikinttu, pihtiote, pihtipieli, pihtipolvet, pärepihti