piilukirves

Suomi

Kirvesmiehen piilukirves

Substantiivi

piilukirves (41)

1. (rakennustekniikka) hirsien veistossa suuria pintalastuja irrotettaessa käytettävä leveäteräinen kirves
2. pyövelin käyttämä leveäteräinen mestauskirves

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːluˌkirʋes/
• tavutus: pii‧lu‧kir‧ves

Etymologia

• yhdyssana sanoista piilu ja kirves, ruotsin sanasta bila, piiluta; piilu, piilukirves

Käännökset

1. hirsien veistossa käytettävä leveäteräinen kirves

englanti: broadaxe ruotsi: bila

saksa: Beilaxt f.

2. pyövelin käyttämä leveäteräinen kirves

englanti: executioner’s axe

ranska: ’hache de bourreau f.

Liittyvät sanat

• mestauskirves
• mestauspiilu

Synonyymit

• piilu

Aiheesta muualla

• piilukirves Kielitoimiston sanakirjassa