Wikipedia
Katso artikkeli Kirves Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kirves


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kirves (41) (monikko kirveet)

  1. työkalu tai ase, jossa kiilamainen terä on kiinnitettynä poikittain varteen
    Kirvestä käytetään mm. veistämiseen ja polttopuiden halkomiseen.
    Kivikauden kirveet tehtiin limsiöstä.
    Kirveitä käytettiin myös sota-aseina. Tappara on tyypillinen sotakirves.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkirʋes/
  • tavutus: kir‧ves

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirves kirveet
genetiivi kirveen kirveiden
kirveitten
partitiivi kirvestä kirveitä
akkusatiivi kirves;
kirveen
kirveet
sisäpaikallissijat
inessiivi kirveessä kirveissä
elatiivi kirveestä kirveistä
illatiivi kirveeseen kirveisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirveellä kirveillä
ablatiivi kirveeltä kirveiltä
allatiivi kirveelle kirveille
muut sijamuodot
essiivi kirveenä kirveinä
translatiivi kirveeksi kirveiksi
abessiivi kirveettä kirveittä
instruktiivi kirvein
komitatiivi kirveine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hakokirves, halkaisukirves, halkomakirves, heittokirves, kalakirves, kirveenhamara, kirveenisku, kirveenkanta, kirveenterä, kirveenvarsi, kirveshamara, kirvesmestaus, kirvesmies, kirvespohja, kirvesvarsi, kivikirves, kourukirves, koverokirves, leimakirves, lihakirves, mestauskirves, oikokirves, palokirves, piilukirves, pilkkakirves, poikkikirves, pronssikirves, reikäkirves, sotakirves, vasarakirves, vasarakirveskulttuuri

IdiomitMuokkaa

  • Ei kirveelläkään – ei millään keinoin
  • Heittää kirveensä kaivoon – hukata mahdollisuutensa, luovuttaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kirves Kielitoimiston sanakirjassa
  • kirves Tieteen termipankissa
 
Kirves ja sen osien nimitykset

KarjalaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kirves

  1. kirves

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kirves Karjalan kielen verkkosanakirjassa

LivviMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kirves

  1. kirves

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kirves (gen kirve, part kirvest)

  1. kirves
    Puu tuleb kirvega maha võtta. – Puu pitää kaataa kirveellä.

TaivutusMuokkaa

EtymologiaMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kirves [1]
  • kirves Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Haapala, Vesa; Hellström, Inkeri & Kantola, Janna & Kaseva, Tuomas & Korhonen, Riitta & Kärki, Heidi & Maijala, Minna & Mustonen, Harri & Puolitaival, Heleena & Saarikivi, Janne & Salo, Merja & Torkki, Juhana: Särmä: Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 279. 4.–7. painos. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2014.