Katso myös: Kirves
Wikipedia
Katso artikkeli Kirves Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kirves (41) (monikko kirveet)

  1. työkalu tai ase, jossa kiilamainen terä on kiinnitettynä poikittain varteen
    Kirvestä käytetään mm. veistämiseen ja polttopuiden halkomiseen.
    Kivikauden kirveet tehtiin limsiöstä.
    Kirveitä käytettiin myös sota-aseina. Tappara on tyypillinen sotakirves.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkirʋes/
  • tavutus: kir‧ves

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • ei kirveelläkään
    1. ei millään keinoin
  • heittää kirveensä kaivoon
    1. tuhlata mahdollisuutensa luopumalla toivosta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kirves Kielitoimiston sanakirjassa
  • kirves Tieteen termipankissa
Kirves ja sen osien nimitykset

Karjala

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kirves

  1. kirves

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kirves Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kirves

  1. kirves

Substantiivi

muokkaa

kirves (gen kirve, part kirvest)

  1. kirves
    Puu tuleb kirvega maha võtta.
    Puu pitää kaataa kirveellä.

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kirves
  • kirves Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Haapala, Vesa; Hellström, Inkeri & Kantola, Janna & Kaseva, Tuomas & Korhonen, Riitta & Kärki, Heidi & Maijala, Minna & Mustonen, Harri & Puolitaival, Heleena & Saarikivi, Janne & Salo, Merja & Torkki, Juhana: Särmä: Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 279. 4.–7. painos. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2014.