Katso myös: hämärä

Substantiivi

muokkaa

hamara (12)

  1. työaseen terän selkäpuoli, vastainen puoli
    Terän hamara eli harja.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑmɑrɑ/
  • tavutus: ha‧ma‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hamara hamarat
genetiivi hamaran hamaroiden
hamaroitten
(hamarain)
partitiivi hamaraa hamaroita
akkusatiivi hamara;
hamaran
hamarat
sisäpaikallissijat
inessiivi hamarassa hamaroissa
elatiivi hamarasta hamaroista
illatiivi hamaraan hamaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hamaralla hamaroilla
ablatiivi hamaralta hamaroilta
allatiivi hamaralle hamaroille
muut sijamuodot
essiivi hamarana hamaroina
translatiivi hamaraksi hamaroiksi
abessiivi hamaratta hamaroitta
instruktiivi hamaroin
komitatiivi hamaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hamara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hamarapuoli, kirveshamara, kirveenhamara, veitsenhamara

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hamara Kielitoimiston sanakirjassa
  • hamara Tieteen termipankissa