hamara
Katso myös: hämärä |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahamara (12)
- työaseen terän selkäpuoli, vastainen puoli
- Terän hamara eli harja.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑmɑrɑ/
- tavutus: ha‧ma‧ra
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hamara | hamarat |
genetiivi | hamaran | hamaroiden hamaroitten (hamarain) |
partitiivi | hamaraa | hamaroita |
akkusatiivi | hamara; hamaran |
hamarat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hamarassa | hamaroissa |
elatiivi | hamarasta | hamaroista |
illatiivi | hamaraan | hamaroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hamaralla | hamaroilla |
ablatiivi | hamaralta | hamaroilta |
allatiivi | hamaralle | hamaroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hamarana | hamaroina |
translatiivi | hamaraksi | hamaroiksi |
abessiivi | hamaratta | hamaroitta |
instruktiivi | – | hamaroin |
komitatiivi | – | hamaroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hamara- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahamarapuoli, kirveshamara, kirveenhamara, veitsenhamara