Substantiivi

muokkaa

tappara (12)[1]

  1. kuunsirpin muotoinen lyhyt- tai pitkävartinen sotakirves
    Vanhimmat tunnetut tapparat ovat kivikaudelta.
 
[1] Intialainen tappara ja pistin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑpːɑrɑ/
  • tavutus: tap‧pa‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappara tapparat
genetiivi tapparan tapparoiden
tapparoitten
(tapparain)
partitiivi tapparaa tapparoita
akkusatiivi tappara;
tapparan
tapparat
sisäpaikallissijat
inessiivi tapparassa tapparoissa
elatiivi tapparasta tapparoista
illatiivi tapparaan tapparoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapparalla tapparoilla
ablatiivi tapparalta tapparoilta
allatiivi tapparalle tapparoille
muut sijamuodot
essiivi tapparana tapparoina
translatiivi tapparaksi tapparoiksi
abessiivi tapparatta tapparoitta
instruktiivi tapparoin
komitatiivi tapparoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tappara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

slaavilainen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

tapparakeihäs

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.