hilpari
Suomi muokkaa
,_Nordisk_familjebok.png)
Substantiivi muokkaa
hilpari (6)
- kahden käden ase, jossa sauvan päässä on terävä kärki sekä kirves ja sen toisella puolella piikki tai koukku
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhilpɑri/
- tavutus: hil‧pa‧ri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilpari | hilparit |
| genetiivi | hilparin | hilparien hilpareiden hilpareitten |
| partitiivi | hilparia | hilpareita hilpareja |
| akkusatiivi | hilpari; hilparin |
hilparit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hilparissa | hilpareissa |
| elatiivi | hilparista | hilpareista |
| illatiivi | hilpariin | hilpareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hilparilla | hilpareilla |
| ablatiivi | hilparilta | hilpareilta |
| allatiivi | hilparille | hilpareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hilparina | hilpareina |
| translatiivi | hilpariksi | hilpareiksi |
| abessiivi | hilparitta | hilpareitta |
| instruktiivi | – | hilparein |
| komitatiivi | – | hilpareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hilpari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. ase
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- hilpari Kielitoimiston sanakirjassa