SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pistin (33)

  1. kiväärin piipun jatkoksi kiinnitettävä terä, jota voidaan käyttää välittömässä läheisyydessä olevaa vihollista vastaan
    Rynnäkkökivääri voidaan varustaa pistimellä.
  2. eräiden hyönteisten peräpäässä oleva piikki, jolla se voi pistää myrkkyä vastustajaan. Pistin on kehittynyt munanasettimesta
    Työläisellä on pitkä ja terävä pistin takaruumiin kärjessä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpist̪in/
  • tavutus: pis‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pistin pistimet
genetiivi pistimen pistimien
pistinten
partitiivi pistintä pistimiä
akkusatiivi pistin;
pistimen
pistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi pistimessä pistimissä
elatiivi pistimestä pistimistä
illatiivi pistimeen pistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pistimellä pistimillä
ablatiivi pistimeltä pistimiltä
allatiivi pistimelle pistimille
muut sijamuodot
essiivi pistimenä
(pistinnä)
pistiminä
translatiivi pistimeksi pistimiksi
abessiivi pistimettä pistimittä
instruktiivi pistimin
komitatiivi pistimine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

myrkkypistin, pistinmyrkky

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pistin Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

pistin

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä pistää
    Pistin nimeni lomakkeeseen.