puhujapöytä

Suomi

Substantiivi

puhujapöytä (10-F)

1. (arkikieltä) puhetta pidettäessä käytettäväksi tarkoitettu korkeahko ja kapea pöytä, jossa on tavallisesti puhujaa kohti loivasti kallistettu ylätaso, jolle puhuja voi tarvittaessa laskea esityksessään tarvitsemansa aineiston, ja usein myös tason alla hylly, jolla voidaan säilyttää muuta puheen aikana mahdollisesti tarvittavaa materiaalia

Etymologia

• yhdyssana sanoista puhuja ja pöytä

Käännökset

1. puhujan käyttöön tarkoitettu telinemäinen pöytä

englanti: lectern katalaani: faristol m. makedonia: пулт m.

ruotsi: talarstol saksa: Pult n., Rednerpult n. turkki: konuşma kürsüsü, konuşmacı kürsüsü

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (arkikieltä) puhujapönttö