purkautua

Suomi

Verbi

purkautua (52-F) (taivutus[luo])

1. syöstä laavaa (tulivuoresta)
2. tyhjentää sisältönsä
3. vähentyä, tulla käytetyksi (sähkövarauksesta)
4. avautua rakenteitaan myöten, hajota
5. kumoutua (esim. sopimuksesta)
6. (kuvaannollisesti) päästä valloilleen (tunteista, ajatuksista, jännityksestä tms.)

Liittyvät sanat

• purkaus

Johdokset

• substantiivit: purkautuminen

Aiheesta muualla

• purkautua Kielitoimiston sanakirjassa