pursua (52) (taivutus[luo])
- rinnakkaismuoto sanasta pursuta
- IPA: /ˈpursuɑˣ/
- tavutus: pur‧su‧a
- pursua Kielitoimiston sanakirjassa
pursua
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pursuta
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pursuta
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pursuta