pursuta

Suomi

Verbi

pursuta (74) (taivutus[luo])

1. puristua ulos jostakin

   pursuta yli äyräiden

2. laajentua turpoamalla
3. olla tupaten täynnä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpursut̪ɑˣ/
• tavutus: pur‧su‧ta

Käännökset

1. tulla solkenaan

italia: pullulare

Liittyvät sanat

• pursuttaa, pursuilla
• tursuta, tursuilla

Johdokset

• substantiivit: pursuaminen

Aiheesta muualla

• pursuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

pursuta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pursuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa