Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tursuta (74) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) pursuta, levitä, työntyä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈtursutɑ]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: tur‧su‧ta

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tursuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

tursuta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tursuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tursuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tursuttaa