tursuta

Suomi

Verbi

tursuta (74) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) pursuta, levitä, työntyä

Ääntäminen

• IPA: [ˈtursutɑ]

Tavutus

• tavutus: tur‧su‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• tursuilla
• substantiivit: tursuaminen

Rinnakkaismuodot

• tursua

Aiheesta muualla

• tursuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

tursuta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tursuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tursuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tursuttaa