tursua

Suomi

Verbi

tursua (52) (taivutus[luo])

1. rinnakkaismuoto verbistä tursuta

Ääntäminen

• IPA: [ˈtursuɑ]

Tavutus

• tavutus: tur‧su‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tursuminen

Verbi

tursua

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tursuta
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tursuta
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tursuta