tursuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatursuminen (38)
- teonnimi verbistä tursua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tursuminen | tursumiset |
| genetiivi | tursumisen | tursumisten tursumisien |
| partitiivi | tursumista | tursumisia |
| akkusatiivi | tursuminen; tursumisen |
tursumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tursumisessa | tursumisissa |
| elatiivi | tursumisesta | tursumisista |
| illatiivi | tursumiseen | tursumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tursumisella | tursumisilla |
| ablatiivi | tursumiselta | tursumisilta |
| allatiivi | tursumiselle | tursumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tursumisena (tursumisna) |
tursumisina |
| translatiivi | tursumiseksi | tursumisiksi |
| abessiivi | tursumisetta | tursumisitta |
| instruktiivi | – | tursumisin |
| komitatiivi | – | tursumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tursumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tursumis- | |