tursuaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatursuaminen (38)
- teonnimi verbistä tursuta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tursuaminen | tursuamiset |
| genetiivi | tursuamisen | tursuamisten tursuamisien |
| partitiivi | tursuamista | tursuamisia |
| akkusatiivi | tursuaminen; tursuamisen |
tursuamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tursuamisessa | tursuamisissa |
| elatiivi | tursuamisesta | tursuamisista |
| illatiivi | tursuamiseen | tursuamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tursuamisella | tursuamisilla |
| ablatiivi | tursuamiselta | tursuamisilta |
| allatiivi | tursuamiselle | tursuamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tursuamisena (tursuamisna) |
tursuamisina |
| translatiivi | tursuamiseksi | tursuamisiksi |
| abessiivi | tursuamisetta | tursuamisitta |
| instruktiivi | – | tursuamisin |
| komitatiivi | – | tursuamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tursuamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tursuamis- | |