puukottaa

Suomi

Verbi

puukottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. lyödä tai viiltää henkilöä vahingoittamistarkoituksessa puukolla tai muulla teräaseella
2. (arkikieltä) tehdä leikkausoperaatio

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuːkot̪ːɑːˣ/
• tavutus: puu‧kot‧taa

Käännökset

1. lyödä tai viiltää henkilöä vahingoittamistarkoituksessa puukolla tai muulla teräaseella

englanti: stab, knife espanja: acuchillar, apuñalar hollanti: steken

ranska: poignarder sloveeni: zabosti unkari: késel

Liittyvät sanat

• puukko

Johdokset

• adjektiivit: puukotettu, puukottanut
• substantiivit: puukottaja, puukottaminen, puukotus

Aiheesta muualla

• puukottaa Kielitoimiston sanakirjassa