Wikipedia
Katso artikkeli Puukko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

puukko (1-A) (monikko puukot)

  1. perinteinen mm. kalan perkaamiseen, teurastukseen, nylkemiseen, ruoan paloitteluun, vuolemiseen ja eri ammattikuntien erityissovelluksiin käytettävä lyhyt- ja jäykkäteräinen veitsi


Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puukko puukot
genetiivi puukon puukkojen
partitiivi puukkoa puukkoja
akkusatiivi puukko;
puukon
puukot
sisäpaikallissijat
inessiivi puukossa puukoissa
elatiivi puukosta puukoista
illatiivi puukkoon puukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puukolla puukoilla
ablatiivi puukolta puukoilta
allatiivi puukolle puukoille
muut sijamuodot
essiivi puukkona puukkoina
translatiivi puukoksi puukoiksi
abessiivi puukotta puukoitta
instruktiivi puukoin
komitatiivi puukkoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

alasaksalainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

metsästyspuukko, nylkypuukko, puukkojunkkari, puukkomies, puukkosaha, puukkoseppä, puukkotappelu, puukonhaava, puukonhela, puukonisku, puukonkahva, puukonpisto, puukonpää, puukonterä, puukontuppi, tuppipuukko, vuolupuukko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • puukko Kielitoimiston sanakirjassa

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

puukko (monikko puukkos)

  1. puukko

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).