Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puukotus (39)[1]

  1. henkilön surmaaminen tai vahingoittaminen teräaseella

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuːkot̪us/
  • tavutus: puu‧ko‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puukotus puukotukset
genetiivi puukotuksen puukotusten
puukotuksien
partitiivi puukotusta puukotuksia
akkusatiivi puukotus;
puukotuksen
puukotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi puukotuksessa puukotuksissa
elatiivi puukotuksesta puukotuksista
illatiivi puukotukseen puukotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puukotuksella puukotuksilla
ablatiivi puukotukselta puukotuksilta
allatiivi puukotukselle puukotuksille
muut sijamuodot
essiivi puukotuksena puukotuksina
translatiivi puukotukseksi puukotuksiksi
abessiivi puukotuksetta puukotuksitta
instruktiivi puukotuksin
komitatiivi puukotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puukotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puukotus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39