Substantiivi

muokkaa

puukotus (39)[1]

  1. henkilön surmaaminen tai vahingoittaminen teräaseella

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuːkot̪us/
  • tavutus: puu‧ko‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puukotus puukotukset
genetiivi puukotuksen puukotusten
puukotuksien
partitiivi puukotusta puukotuksia
akkusatiivi puukotus;
puukotuksen
puukotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi puukotuksessa puukotuksissa
elatiivi puukotuksesta puukotuksista
illatiivi puukotukseen puukotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puukotuksella puukotuksilla
ablatiivi puukotukselta puukotuksilta
allatiivi puukotukselle puukotuksille
muut sijamuodot
essiivi puukotuksena puukotuksina
translatiivi puukotukseksi puukotuksiksi
abessiivi puukotuksetta puukotuksitta
instruktiivi puukotuksin
komitatiivi puukotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puukotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puukotus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39