puukkojunkkari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuukkojunkkari (6)
- eräänlainen rettelöitsijä ja rauhanhäiritsijä etenkin Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla, häjy
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puukkojunkkari | puukkojunkkarit |
| genetiivi | puukkojunkkarin | puukkojunkkarien puukkojunkkareiden puukkojunkkareitten |
| partitiivi | puukkojunkkaria | puukkojunkkareita puukkojunkkareja |
| akkusatiivi | puukkojunkkari; puukkojunkkarin |
puukkojunkkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puukkojunkkarissa | puukkojunkkareissa |
| elatiivi | puukkojunkkarista | puukkojunkkareista |
| illatiivi | puukkojunkkariin | puukkojunkkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puukkojunkkarilla | puukkojunkkareilla |
| ablatiivi | puukkojunkkarilta | puukkojunkkareilta |
| allatiivi | puukkojunkkarille | puukkojunkkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puukkojunkkarina | puukkojunkkareina |
| translatiivi | puukkojunkkariksi | puukkojunkkareiksi |
| abessiivi | puukkojunkkaritta | puukkojunkkareitta |
| instruktiivi | – | puukkojunkkarein |
| komitatiivi | – | puukkojunkkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puukkojunkkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista puukko ja junkkari
Käännökset
muokkaa1. rettelöitsijä ja rauhanhäiritsijä Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla
|