junkkari

Katso myös: Junkkari

Suomi

Substantiivi

junkkari (6)

1. kuriton nuori mies, raikuli

   Mitä oli teidän tekemistä minun ha’assani, minun ha’assani, te junkkarit? Mitä? (A. Kivi, Seitsemän veljestä)

   Vie nämä junkkarit Mattsonin luo, käski kokki. (Anni Swan, Ollin oppivuodet)

2. (historia) junkkarikoulun käynyt upseerikokelas keisarillisella Venäjällä tai Suomessa

   Aamulla 11. marraskuuta junkkarit ja miliisit ottivat haltuunsa puhelinkeskuksen, Astorija-hotellin sekä Pietari-Paavalin linnoituksen, ja bolševikkien päämajalta Smolnyin opistolta katkaistiin sähköt. (Mirko Harjula, Ryssänupseerit)

3. (historia) nuori saksalainen aatelisherra
4. (historia) saksalainen aateli(-nen)

   Viron varsinaiseksi isännäksi tuli taas entistä lujemmin saks. aatelisto, joka samalla pian otti huostaansa Venäjän valtiomahdin tärkeimmät asemat. Siitä ajasta asti on baltilais-saksalainen junkkari- ja pappisvalta saanut ainoalaatuisen tilaisuuden uudemman ajan kynnyksellä vaikuttaa ehkäisevästi ja turmiollisesti sekä taloudellisessa että henkisessä katsannossa Viron kansaan, jonka elinytimestä se itseänsä elätti. (Tietosanakirja 1909-1922, hakusana Virolaiset)

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuŋkːɑri/
• tavutus: junk‧ka‧ri

Etymologia

• mahd. varhaisruotsin sanasta junckar tai junkare (josta tuli nykyruotsi junker), joka tuli alasaksan sanasta junk(h)er (jota vastaa, mutta josta ei tullut nykysaksan Junker) joka tarkoitti alun perin nuorta herraa, etenkin nuorta, alaikäistä lääninherraa

Liittyvät sanat

• junkkeri

Yhdyssanat

puukkojunkkari, kamarijunkkari, faanjunkkari, lippujunkkari, hovijunkkari, tykkijunkkari

Aiheesta muualla

• junkkari Kielitoimiston sanakirjassa