häjy
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- puukkojunkkari, rettelöitsijöistä ja rauhanhäiritsijöistä koostuneen joukkion jäsen etenkin Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häjy | häjyt |
| genetiivi | häjyn | häjyjen |
| partitiivi | häjyä | häjyjä |
| akkusatiivi | häjy; häjyn |
häjyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häjyssä | häjyissä |
| elatiivi | häjystä | häjyistä |
| illatiivi | häjyyn | häjyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häjyllä | häjyillä |
| ablatiivi | häjyltä | häjyiltä |
| allatiivi | häjylle | häjyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häjynä | häjyinä |
| translatiivi | häjyksi | häjyiksi |
| abessiivi | häjyttä | häjyittä |
| instruktiivi | – | häjyin |
| komitatiivi | – | häjyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häjy- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- häjy Kielitoimiston sanakirjassa