vuolla
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vuolla
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivi sanasta vuo
- Sähkökentän vuolla on SI-järjestelmässä mittayksikkönä coulombi ja magneettikentän vuolla weber.
Verbi muokkaa
vuolla (67) (taivutus[luo])[1]
- irrottaa mekaanisesti leikkaamalla lastuja
- Lapsena vuolin puukolla kaarnalaivoja paksusta männynkuoresta.
- Paperipuita kuorittaessa vuollaan vuolukoneella tai vuoluraudalla kuori puun pinnasta.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋuo̯lːɑˣ/
- tavutus: vuol‧la
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: vuolu
- verbit: vuoleskella
Idiomit muokkaa
- vuolla kultaa
- ansaita huomattavan paljon
Aiheesta muualla muokkaa
- vuolla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 67