vuolla

Suomi

Substantiivi

vuolla

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta vuo

   Sähkökentän vuolla on SI-järjestelmässä mittayksikkönä coulombi ja magneettikentän vuolla weber.

Verbi

vuolla (67) (taivutus[luo])

1. irrottaa mekaanisesti leikkaamalla lastuja

   Lapsena vuolin puukolla kaarnalaivoja paksusta männynkuoresta.

   Paperipuita kuorittaessa vuollaan vuolukoneella tai vuoluraudalla kuori puun pinnasta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋuo̯lːɑˣ/
• tavutus: vuol‧la

Käännökset

1. irrottaa mekaanisesti leikkaamalla lastuja

englanti: whittle ruotsi: tälja

viro: voolima

Liittyvät sanat

• vuolaisu
• vuoleminen

Johdokset

• substantiivit: vuolu
• verbit: vuoleskella

Idiomit

• vuolla kultaa
  1. ansaita huomattavan paljon

Aiheesta muualla

• vuolla Kielitoimiston sanakirjassa