vuolu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- vuoleminen, vuolenta
- Pajupillien vuolu oli ennen monien poikien mielipuuhaa.
- Moni otti leipänsä pöllien vuolusta.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋuo̯lu/
- tavutus: vuo‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuolu | vuolut |
| genetiivi | vuolun | vuolujen |
| partitiivi | vuolua | vuoluja |
| akkusatiivi | vuolu; vuolun |
vuolut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuolussa | vuoluissa |
| elatiivi | vuolusta | vuoluista |
| illatiivi | vuoluun | vuoluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuolulla | vuoluilla |
| ablatiivi | vuolulta | vuoluilta |
| allatiivi | vuolulle | vuoluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuoluna | vuoluina |
| translatiivi | vuoluksi | vuoluiksi |
| abessiivi | vuolutta | vuoluitta |
| instruktiivi | – | vuoluin |
| komitatiivi | – | vuoluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuolu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. vuoleminen, vuolenta
|
Ks. vuoleminen |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vuolu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1