Substantiivi

muokkaa

vuolu (1)[1]

  1. vuoleminen, vuolenta
    Pajupillien vuolu oli ennen monien poikien mielipuuhaa.
    Moni otti leipänsä pöllien vuolusta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋuo̯lu/
  • tavutus: vuo‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuolu vuolut
genetiivi vuolun vuolujen
partitiivi vuolua vuoluja
akkusatiivi vuolu;
vuolun
vuolut
sisäpaikallissijat
inessiivi vuolussa vuoluissa
elatiivi vuolusta vuoluista
illatiivi vuoluun vuoluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuolulla vuoluilla
ablatiivi vuolulta vuoluilta
allatiivi vuolulle vuoluille
muut sijamuodot
essiivi vuoluna vuoluina
translatiivi vuoluksi vuoluiksi
abessiivi vuolutta vuoluitta
instruktiivi vuoluin
komitatiivi vuoluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuolu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi vuolla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vuolu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1