Substantiivi

muokkaa

pölli (5)

  1. pölkky: sahaamalla katkaistu puun runko, joka tavallisesti on tukkia ohuempi ja riukua paksumpi
    Suomessa on tehty paljon pöllejä vientiin kaivospuiksi.
    Pöllit katkottiin rungosta ja parkattiin.
  2. (puhekieltä) savuke
  3. (puhekieltä) siitin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈpø̞lːi]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: pöl‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pölli pöllit
genetiivi pöllin pöllien
(pöllein)
partitiivi pölliä pöllejä
akkusatiivi pölli;
pöllin
pöllit
sisäpaikallissijat
inessiivi pöllissä pölleissä
elatiivi pöllistä pölleistä
illatiivi pölliin pölleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pöllillä pölleillä
ablatiivi pölliltä pölleiltä
allatiivi pöllille pölleille
muut sijamuodot
essiivi pöllinä pölleinä
translatiivi pölliksi pölleiksi
abessiivi pöllittä pölleittä
instruktiivi pöllein
komitatiivi pölleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pölli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pölli Kielitoimiston sanakirjassa

pölli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pölliä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pölliä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pölliä
  4. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä pölliä