pölli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapölli (5)
- pölkky: sahaamalla katkaistu puun runko, joka tavallisesti on tukkia ohuempi ja riukua paksumpi
- Suomessa on tehty paljon pöllejä vientiin kaivospuiksi.
- Pöllit katkottiin rungosta ja parkattiin.
- (puhekieltä) savuke
- (puhekieltä) siitin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈpø̞lːi]
Tavutus
muokkaa- tavutus: pöl‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pölli | pöllit |
genetiivi | pöllin | pöllien (pöllein) |
partitiivi | pölliä | pöllejä |
akkusatiivi | pölli; pöllin |
pöllit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pöllissä | pölleissä |
elatiivi | pöllistä | pölleistä |
illatiivi | pölliin | pölleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pöllillä | pölleillä |
ablatiivi | pölliltä | pölleiltä |
allatiivi | pöllille | pölleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pöllinä | pölleinä |
translatiivi | pölliksi | pölleiksi |
abessiivi | pöllittä | pölleittä |
instruktiivi | – | pöllein |
komitatiivi | – | pölleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pölli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. pölkky
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pölli Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaapölli
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pölliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pölliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pölliä
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä pölliä