tukki

Suomi

Tukkeja [1]

Kiväärin tukki [2]

Substantiivi

tukki (5-A)

1. katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin

   Tukki on yleensä vähintään 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä.

2. aseen, kuten kiväärin, haulikon tai jalkajousen perä
3. mankelin tela
4. kangaspuiden osa, loimitukki

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ukːi/, [ˈt̪uk̟ːi]

• tavutus: tuk‧ki

Käännökset

1. sahatavara

englanti: log espanja: leño ranska: un fût m. grume m. ruotsi: stock

tšekki: kláda turkki: tomruk ukraina: колода f. venäjä: бревно

2. aseen osa

azeri: qundaq englanti: stock ranska: une crosse f. ruotsi: kolv saksa: Schaft

turkki: dipçik, kundak ukraina: ложа f. unkari: agy venäjä: ложа f.

3. mankeli

ruotsi: mangelstock, mangelkavle turkki: merdane, çamaşır merdanesi

venäjä: вал

4. kangaspuiden osa

englanti: beam

ruotsi: bom

Liittyvät sanat

• pölli
• pelkka
• hirsi

Johdokset

• adjektiivit: tukkilainen

Yhdyssanat

haapatukki, kangastukki, keskitukki, kiväärintukki, koivutukki, kuusitukki, loimitukki, mäntytukki, pikkutukki, sahatukki, tukinajo, tukinkaato, tukinuitto, tukkiallas, tukkiankkuri, tukkihumala, tukkijätkä, tukkikuorma, tukkikämppä, tukkikärsäkäs, tukkilaani, tukkilanssi, tukkilautta, tukkimetsä, tukkimies, tukkinippu, tukkipuu, tukkisavotta, tukkisuma, tukkityö, tyvitukki, uittotukki, uppotukki, vaneritukki, veitsitukki, välitukki

Aiheesta muualla

• tukki Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

tukki

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tukkia