tukkia

Suomi

Substantiivi

tukkia

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta tukki
2. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta tukka

Verbi

tukkia (61-A) (taivutus[luo])

1. tilkitä, laittaa tuke, aiheuttaa tukos jonnekin

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ukːiɑˣ/
• tavutus: tuk‧ki‧a

Käännökset

1. laittaa joku tukkoon

englanti: shut ranska: bloquer, obstruer, barrer

ruotsi: täppa venäjä: затыкать

Liittyvät sanat

• tukko

Johdokset

• substantiivit: tuke, tukkiminen, tukos
• verbit: tukkeutua, tukkiintua

Aiheesta muualla

• tukkia Kielitoimiston sanakirjassa