SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tela (9)

  1. sylinterimäinen kappale, jonka avulla on tarkoitus puristaa jotain
    Miehen käsi jäi telojen väliin.
  2. maissa olevan aluksen alustarakennelma
    Vene vedettiin teloille. Laiva laskettiin teloilta.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈt̪e̞lɑ̝]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tela telat
genetiivi telan telojen
(telain)
partitiivi telaa teloja
akkusatiivi tela;
telan
telat
sisäpaikallissijat
inessiivi telassa teloissa
elatiivi telasta teloista
illatiivi telaan teloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi telalla teloilla
ablatiivi telalta teloilta
allatiivi telalle teloille
muut sijamuodot
essiivi telana teloina
translatiivi telaksi teloiksi
abessiivi telatta teloitta
instruktiivi teloin
komitatiivi teloine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

maalaustela, telahihna, telahyty, telaketju, telakone, telakumi, telaluu, telamaasturi, telamatto, telapuu, telatie, venetela

IdiomitMuokkaa

  • olla talviteloilla

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tela Kielitoimiston sanakirjassa

EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tela f. (monikko telas)

  1. kangas

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • ¡Vaya tela! = Voi, ei! / Jopas jotakin!

PortugaliMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tela f.

  1. kangas
  2. maalaus
  3. (Brasilia) ruutu (tv, monitorin)

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.