Substantiivi

muokkaa

tela (9)

  1. sylinterimäinen kappale, jonka avulla on tarkoitus puristaa jotain
    Miehen käsi jäi telojen väliin.
  2. maissa olevan aluksen alustarakennelma
    Vene vedettiin teloille. Laiva laskettiin teloilta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪elɑ/, [ˈt̪e̞lɑ̝]
  • tavutus: te‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tela telat
genetiivi telan telojen
(telain)
partitiivi telaa teloja
akkusatiivi tela;
telan
telat
sisäpaikallissijat
inessiivi telassa teloissa
elatiivi telasta teloista
illatiivi telaan teloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi telalla teloilla
ablatiivi telalta teloilta
allatiivi telalle teloille
muut sijamuodot
essiivi telana teloina
translatiivi telaksi teloiksi
abessiivi telatta teloitta
instruktiivi teloin
komitatiivi teloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

maalaustela, telahihna, telahyty, telaketju, telakone, telakumi, telaluu, telamaasturi, telamatto, telapuu, telatie, venetela

Idiomit

muokkaa
  • olla talviteloilla

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tela Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tela f. (monikko telas)

  1. kangas

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • ¡Vaya tela! = Voi, ei! / Jopas jotakin!

Portugali

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tela f.

  1. kangas
  2. maalaus
  3. (Brasilia) ruutu (tv, monitorin)

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.