haulikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- rihlaamaton metsästysase, jolla yleensä ammutaan pienillä hauleilla ladattuja patruunoita
- Joskus haulikossa käytetään täyteisiä eli luotiammuksia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑu̯likːo/
- tavutus: hau‧lik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haulikko | haulikot |
genetiivi | haulikon | haulikoiden haulikoitten haulikkojen |
partitiivi | haulikkoa | haulikkoja haulikoita |
akkusatiivi | haulikko; haulikon |
haulikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haulikossa | haulikoissa |
elatiivi | haulikosta | haulikoista |
illatiivi | haulikkoon | haulikkoihin haulikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haulikolla | haulikoilla |
ablatiivi | haulikolta | haulikoilta |
allatiivi | haulikolle | haulikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haulikkona | haulikkoina haulikoina |
translatiivi | haulikoksi | haulikoiksi |
abessiivi | haulikotta | haulikoitta |
instruktiivi | – | haulikoin |
komitatiivi | – | haulikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hauliko- | |
vahva vartalo | haulikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahaulikkoammunta, haulikkokilpailu, haulikkorihla, makasiinihaulikko, pumppuhaulikko
Aiheesta muualla
muokkaa- haulikko Kielitoimiston sanakirjassa