luodikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluo̯dikːo/
- tavutus: luo‧dik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luodikko | luodikot |
genetiivi | luodikon | luodikoiden luodikoitten luodikkojen |
partitiivi | luodikkoa | luodikkoja luodikoita |
akkusatiivi | luodikko; luodikon |
luodikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luodikossa | luodikoissa |
elatiivi | luodikosta | luodikoista |
illatiivi | luodikkoon | luodikkoihin luodikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luodikolla | luodikoilla |
ablatiivi | luodikolta | luodikoilta |
allatiivi | luodikolle | luodikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luodikkona | luodikkoina luodikoina |
translatiivi | luodikoksi | luodikoiksi |
abessiivi | luodikotta | luodikoitta |
instruktiivi | – | luodikoin |
komitatiivi | – | luodikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luodiko- | |
vahva vartalo | luodikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- luodikko Kielitoimiston sanakirjassa