röntgensäteily

Suomi

Substantiivi

röntgensäteily (2)

1. (fysiikka) sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on 0,1–10 nm

   Röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä, joka voi vaurioittaa solujen perimäainesta.

Etymologia

• yhdyssana sanoista röntgen ja säteily
• nimetty Wilhelm Röntgenin mukaan

Käännökset

1. sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on 0,1–10 nm

englanti: X-ray radiation, X-radiation

Liittyvät sanat

• ionisoiva
• ionisoiva säteily
• röntgensäde

Aiheesta muualla

• röntgensäteily Kielitoimiston sanakirjassa
• röntgensäteily Tieteen termipankissa