röntgen

Katso myös: Röntgen

Suomi

Substantiivi

röntgen (6)

1. yhdyssana osana lyhenne sanasta röntgensäde tai röntgensäteily
2. röntgenosasto

   Olen työssä röntgenissä.

3. röntgenkuvan otto, röntgenkuvaus

   Kävin röntgenissä.

4. laitteisto, jolla otetaan röntgenkuvia, röntgenlaite
5. (fysiikka) vanhentunut säteilytyksen mittayksikkö (tunnus R). Kansainvälisen yksikköjärjestelmän mukaisilla yksiköillä ilmaistuna 1 röntgen = 2,58 × 10^-4 C/kg.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrønt̪gen/
• tavutus: rönt‧gen

Etymologia

• röntgensäteilyn löytäjän ja tutkijan, saksalaisen fyysikon Wilhelm Röntgenin mukaan

Liittyvät sanat

• röntgeerata, röntgata
• röntgenium

Johdokset

• adjektiivit: röntgenografinen, röntgenologinen
• substantiivit: röntgenografia, röntgenogrammi, röntgenologi, röntgenologia, röntgenoskopia

Yhdyssanat

röntgendiagnostiikka, röntgenfilmi, röntgenhoitaja, röntgenhoito, röntgenkone, röntgenkuva, röntgenkuvaus, röntgenlaite, röntgenlähde, röntgenlääkäri, röntgenosasto, röntgenputki, röntgensiirto, röntgensäde, röntgensäteily, röntgentarkastus, röntgentutkimus

Yläkäsitteet

• kuvantaminen

Aiheesta muualla

• röntgen Kielitoimiston sanakirjassa
• röntgen Tieteen termipankissa

Ruotsi

Substantiivi

röntgen yl. (ei yks. määr. muotoa, ei monikkoa)

1. röntgen, röntgenkuvaus

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• röntgenplåt, röntgenbild

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	röntgest
ind. prees. y. 3. p.	röntget
ind. imperf. y. 3. p.	röntgete
part. perf.	geröntget
apuverbi	haben

röntgen

1. ottaa röntgen-näyte, ottaa röntgen-kuva

Aiheesta muualla

• röntgen Dudenissa (saksaksi)

Unkari

Substantiivi

röntgen

1. röntgen