rahtu

Suomi

Substantiivi

rahtu (1-F)

1. hitunen, hiukka, hiven

   Vedonlyöntitoimistot eivät usko rahtuakaan Suomeen (iltalehti.fi)

2. (vanhentunut) piste

   sirkkilän keski rahtu (= ympyrän keskipiste) (Ganander, 1787)

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑht̪u/
• tavutus: rah‧tu

Aiheesta muualla

• rahtu Kielitoimiston sanakirjassa