Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hiven (32)

  1. pieni kappale tai määrä jotakin, hitunen
    Touhussa ei ole järjen hiventäkään!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhiʋen/
  • tavutus: hi‧ven

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiven hivenet
genetiivi hivenen hiventen
hivenien
partitiivi hiventä hiveniä
akkusatiivi hiven;
hivenen
hivenet
sisäpaikallissijat
inessiivi hivenessä hivenissä
elatiivi hivenestä hivenistä
illatiivi hiveneen hiveniin
ulkopaikallissijat
adessiivi hivenellä hivenillä
ablatiivi hiveneltä hiveniltä
allatiivi hivenelle hivenille
muut sijamuodot
essiivi hivenenä
(hivennä)
hiveninä
translatiivi hiveneksi hiveniksi
abessiivi hivenettä hivenittä
instruktiivi hivenin
komitatiivi hivenine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hivene-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hiven-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa